Valaistuminen

Mäkihyppy on yksi helpoimmista urheilulajeista kuvata kunhan tietää mitä tekee. Pitää olla riittävän nopea kamera, mieluiten kahdeksan ruutua sekunnissa tai enemmän, oikeat asetukset kamerassa ja muutama koehyppääjä tähdättynä. Hyppääjät tulevat kerta toisensa jälkeen samalla vauhdilla jotakuinkin samaa rataa sukset levällään. Tähtää ja ammu. Vähän kuin jokainen arpa voittaisi. Isoja voittoja joutuu kuitenkin metsästämään. Mäkiviikon ensimmäisen osakilpailun karsinta käytiin iltakilpailuna valokuvaajien inhoamissa olosuhteissa... päivänvaloa ei yhtään, tehokkaita valonheittimiä, yönmusta tausta. Norjan Roar Ljökelsöy osui sopivasti valonheittimen alle ja sai ympärilleen täydellisen valokehän :)

Joulu

Ei joulupukkia, ei kinkkua, ei laatikoita eikä paljon muutakaan perinteiseen suomalaiseen jouluun olennaisesti kuuluvaa. Nyt ei ollutkaan mikään perinteinen joulu... eikä ollut pyrkimyskään siihen. Koskaan ennen en ollutkaan ollut jouluaattona laskettelemassa enkä muista yhtään näin valoisaa joulua. Vasta auringon heitellessä viimeisiä valon hippusia vuorten huipuille sain kameran käteeni. Hetkeä myöhemmin kaikki muuttui siniseksi.

Lunta ilman enkeleitä

Saksan ja Itävallan rajan tuntumassa, pienen ja kiemuraisen tien takana sijaitsee Balderschwang. Kirkko, pizzeria, pari hotellia, suksivuokraamo... ja paljon lunta. Koskaan ennen en ollut Balderschwangissa käynyt, mutta olin toki kuullut hiihtäjien siitä paljon puhuvan. Tänään uteliaisuus voitti.

Mutkan taakse ei ollut mitään mahdollisuutta nähdä. Lunta oli niin paljon että parimetriset aurauskepit juuri ja juuri riittivät. Piti vain pysyä omalla kaistalla ja luottaa siihen että muut pelaavat samoilla säännöillä. Lähipäiviksi luvassa pakkasta... 3-12 astetta... ja aurinkoa. Suomen lumitilanteesta ei niin väliä. Täältä ei lumi lopu. Aina ei nallekarkit mene tasan...

Kisaturismia

Talvisin tulee televisiosta katseltua muutamat urheilukilpailut joihin toivoisi joskus pääsevänsä paikan päälle. Pienellä pojalla oli joskus kolme unelmaa: 1) Uudenvuoden mäkikisa Garmischissa, 2) hiihdon maailmancup Davosissa, 3) ampumahiihdon maailmancup Ruhpoldingissa. Kaikkiin näihin liittyy mielikuva valkeista vuorista, auringonpaisteesta sekä äänekkäistä lehmänkelloista ja torvista joita kisaturistit ovat mukanaan raahanneet. Jännitin Davosiin lähtöä, sillä sääennuste lupasi lunta, lunta ja lunta. Hommasin lähtiessäni auton takapaksiin lumiketjut kaiken varalta. Tulisiko Davosista samanlainen floppi kuin Garmischista vajaa vuosi sitten? Silloin satoi vettä... lämpötila noin +4 astetta ja tuuli. Olin aivan läpimärkä ja paleli... hanskat olin riisunut hyvissä ajoin koska märät hanskat olivat kylmemmät kuin ilma. Yritin vain suojata kameraa sateelta.

Davos ei pettänyt. Lauantaina satoi lunta. Isoja hiutaleita leijaili sinne tänne... eniten ne taisivat aiheuttaa päänvaivaa voitelijoille. Lumisista olosuhteista saa yleensä hienoja kuvia... se riitti minulle tällä kertaa.

http://www.xc-ski.de/412--,e_36571,r_193.htm Täällä viikonlopun kuvasatoani...

Klausentreiben

Vanhan perinteen mukaan pahat henget ajetaan pois alppikylistä Pyhän Nicolauksen päivänä 6.12. Samaan aikaan kun suomalaiset istahtivat seuraamaan linnan juhlia, alkoi Oberstdorfin kaduilla lehmänkellojen kalkatus kun taljoin ja sarvin naamioituneet Klauset jahtasivat kylälle uskaltautuneita ihmisiä ja hakkasivat heitä luudillaan mikäli kiinni saivat... eivätkä hakanneet välttämättä hiljaa... Kuvamateriaali jäi aika vähäiseksi, koska itsesuojeluvaisto käski viemään kameran pois hyvissä ajoin. Toiset olivat varustautuneet paksuin toppahousuin tietäen saavansa iskuja. Itse luotin nopeuteeni päälläni pelkät ohuet juoksuhousut ja lenkkarit... enkä jäänyt kiinni. Välillä se oli kyllä lähellä...

Ojassa ollaan

Mitä tulee kun yhdistetään nuoren miehen vankka ajokokemus, nöyrä asenne, luotettava kulkupeli vuodelta 63... ja ensilumi. Ensimmäiset lumihiutaleet peittivät viikonloppuna vähän aikaa sitten ajokortin saaneen pikkuveljeni ensimmäisen ajokin konepellin ja pian omistaja itse olikin käynyt kirjailemassa lumeen tekstin "ojassa ollaan". Pientä itseironiaa, mutta kaikki enteet tuntuvat olevan suotuisat. Toivottavasti mies ja kupla kuitenkin selviävät kolhuitta... vai onkohan kolaus se joka parhaiten opettaa...

Nallejen halaus

Hiihdon maailmancup avattiin jälleen Düsseldorfissa Reinin varrella 350 000 silmäparin edessä. Sprinttihiihdon luonteen mukaisesti kapealla ja lyhyellä katuradalla sattui ja tapahtui... valitettavan paljon myös suomalaisille. Loppujen lopuksi Virpi Kuitunen ja Pirjo Muranen hiihtivät pariviestin pronssille ja palkintonallet pääsivät myös onnittelemaan toisiaan.

Fotoshoppausta 24/7

Jotenkin tuntee itsensä nörtiksi kun istuu jatkuvasti tietokoneen ääressä muokkaamassa kuvia, juo kahvia tai kokista... oikeastaan aivan sama, kunhan vaan pysyy hereilä. Kun nukuttaa, niin nukun ja kun herään, jatkan taas fotoshoppausta. Ehkä se kuitenkin kannattaa. Kommentit edellisellä viikolla Ramsaussa otetuista kuvista ovat olleet poikkeuksetta tyyliä: "Perskales...", "Helkatin hienoja", "kyllä jätkä on pro" ...taitavat siis kuvat löytää vielä paikkansa :)